Tunne kuninkaasi. Et voi väistää hänen katsettaan.
Hänen edessään ole nöyrä ja valpas.
Kuuntele häntä, sillä hän puhuu sinua varten.
Mitä hän pyytää sinulta, se täytä.
Palvele häntä niin kuin taidat, näin palvelet myös itseäsi.
Palkaksi saat sydämeesi rauhan.

Tunne kuninkaasi. Tulee hetki, jolloin hänen katseensa hellittää.
Hänen selkänsä takana voit riisuutua, riisua kesytetyn mielesi,
kuunnella villiä lasta, joka sisälläsi huutaa -
pura lupauksesi, jätä täyttämättä pyynnöt,
jätä palvelus, jonka taisit, sillä näin rakennat kotiasi hänen
tarinastaan, ja hänen tarinansa on suo, johon sielut hukkuvat
-- alati ja yhä uudelleen. Miksi etsisit hänen rauhaansa?
Sillä palkaksi saat hänen tuskansakin.

Etsi kääntöpuolta, ja näet, ettei vastauksia ole olemassa.
Etsi vastausta, ja näet, ettei ihmisellä ole opettajia.
Etsi opettajaa, ja näet, että harha on ihmislapsen usko.

Ei ole olemassa kuningasta, ei maailmaa:

Tehköön ihminen kuvan ja astukoon sen sisään. Näin hän voi omistaa
maailman ja palvella kuningasta -- kenties hän voi saada rauhan.
Astukoon ihminen ulos kuvasta. Näin hän on luopunut maailmasta ja
kuninkaista -- ja kenties rauhastaan, jos hän näet yhä etsi rauhaa
kuvan sisältä. Mutta kenties hänen rauhansa oli muualla.
Tai kenties hän ei enää etsinyt rauhaa.

Villi Lapsi -- järjetön, ekstaattinen, rajaamaton ihmissielu.

Tunne kuninkaasi.
Seuraa häntä.
Mitä hän pyytää, se täytä --
hänen edessään ole nöyrä ja valpas, sillä näin saavutat
hänen luottamuksensa.
Palvele häntä, sillä näin opit tuntemaan hänet paremmin:

Myös hänen sielunsa on elävään lihaan kiedottu.
Myös hänen ruumiissaan on verta sykkivä sydän.
Myös hänen mielessään ovat ihmislapsen harhat,
sokea luottamus. Hän ei tiedä.

Kaksikymmentäkolme iskua.

(καὶ σύ, τέκνον)