Herätessäni ennen aamunkoittoa kuulin punarinnan laulavan... puistossa ikkunani alla - äänellä, joka soi hyvin korkealta ja muistuttaa enemmän herkkää, sointuvaa puhetta kuin sävelmää -- ja muistin, että ulkona on maailma, yhtä aikaa sovinnainen ja hauras asioiden rakenne, jonka varassa elämämme lepää, jos vain säilytämme siihen uskomme. (Sitä näet on "maailma" -- uskoa.)

Tämä oli kauhea tunne.