Kulttuurin ominaislaatu rajaa ihmisen toiminnan, ajattelun ja tuntemisen mahdollisuuksia. Rajat tekevät kulttuurin todellisuuden - ja näin ne myös pitävät ihmistä piirissään, 'vankinaan'.

Kulttuurin (itse-)kritiikki on näiden rajojen - seinien - esille tuomista. Se siis eräässä mielessä esittää 'kulttuurin rakennuksen pohjapiirustuksen'.

Seinä on läpinäkymätön - mutta piirustus esittää meille tilan seinän takana. (Seinän takana on toinen huone.) Näin myös voiman kokoaminen seinän murtamiseksi käy helpommaksi. – Mikäli tahdomme siihen ryhtyä. (Tiedämme, ettei vastassa ole umpikalliota.)