Kuolemastani
Syvä vastentahtoisuus määritellä paikkaani yhteisössä jätti minut kuitenkin äskettäin määrätyn sanan eteen, jota minun oli vaikea pyyhkäistä sivuun ja siltä istumalta unohtaa: "Dekadenssi" -- hyvinkin syvälle ulottuva ja pitkälle kehittynyt, elämänehtoja määrätietoisesti hävittävä ihmisluonnon rappiotila, joka -- luonteellensa uskollisesti -- vieläpä muotoilee itsestään oman ihanteensa. Kuolema on asettunut talooni ja odottaa minua näiden kulmien takana.
Ei masennus eikä toivottomuus -- vaan fysiologinen kuolema.
(Patologille neuvoksi myönnän päähenkilön itsensä määrittelemän todennäköisen kuolinsyyn: en kuitenkaan kirjoita sitä julki tässä.)
1 comment:
"Eihän sitä varmaksi voi sanoa" ja "mitä tahansa voi tapahtua" -- tällaisia osittain rakkaudesta syntyneitä, mutta tarkoitukseensa nähden turhia puheita olen saanut kuulla aikani -- mutta nyt ovat nuo äänetkin vaienneet. Ovatko vaienneet ymmärryksen tähden vai jostakin muusta syystä -- se ei tee mielessäni suurtakaan eroa -- vain tuo vaikeneminen itse on keventänyt taakkaani. Yksinäisyys asian edessä ei nyt todista itsestään näiden vieraiden suiden lävitse.
Post a Comment